Perjantai 11.9.2015
Tänä vuonna lukion retkeilykurssin matka suuntautui Tammelan Liesjärven kansallispuistoon. Bussi lähti lukion pihalta perjantaina klo 18.00 ja saapui Tammelaan tunti sen jälkeen. Nostimme rinkat selkään ja lähdimme vaeltamaan kohti Kaksvetisen rantaa, jossa yövyimme. Matkalla opomme Vesa varoitti liukkaista pitkospuista... ja parin sekunnin päästä näytti, kuinka helposti sitä voi oikeasti kaatua pusikkoon. Pääsimme perille ja ehdimme koota teltat ennen pimeän tuloa. Illalla jotkut istuivat nuotion äärellä ja toiset grillasivat makkaraa kodassa samalla kun opettajat Janne, Tapio, Mikko ja Vesa paistoivat lettuja.
Lauantai 12.9.
Seuraavana aamuna porukka heräili omia aikojaan ja söi rauhassa aamupalaa. Joillakin oli puuroa, joillain leipää ja joillain nuudelia - mitä kukin nyt tykkäsi syödä. Aamupalan jälkeen kokosimme teltat, pakkasimme rinkat ja lähdimme kävelemään seuraavan levähdyspaikan luo. Siellä söimme lounaan, ja reilun tunnin päästä jatkoimme matkaa.
Parin kilometrin kävelyn jälkeen kapusimme Hyypiökalliolle, josta oli mahtavat maisemat Tapolanjärvelle. Siellä levähdimme ja katsoimme hetken nähtävyyksiä. Jatkoimme reippaasti kävelyä vesipisteen luo, missä saimme täyttää vesipullot. Kaivolta olikin enää vain muutama kilometri matkaa seuraavalle yöpymispaikalle, Savilahden telttailualueelle.
Perille päästyämme huomasimme, ettemme olleetkaan yksin telttailualueella, vaan siellä oli myös pari helsinkiläismiestä sekä Unkarista nelikko, josta yksi oli asunut 10 vuotta Suomessa ja toimi eräoppaana. Kokosimme teltat ja söimme.
Illalla kokoonnuimme nuotion ääreen ja paistoimme lettuja. Ensimmäiset letut paloivat pannuun, mutta helsinkiläiset miehet pelastivat meidät voillaan. Onneksemme saimme käyttää sitä loppuun saakka. Paistoimme lettuja kaikille, jotka niitä halusivat, ja sen jälkeen istuimme nuotiolla ja juttelimme kaikenlaista. Itse ennakkoluuloisena ykkösenä totesin, etteivät kaikki vanhemmat lukiolaiset olekaan niin kamalia ja pelottavia kuin olin kuvitellut. Ilta meni mukavasti, ja kello 23 jotkut lähtivät telttoihin ja jotkut jäivät vielä nuotion ääreen.
Sunnuntai 13.9.
Aamulla söimme taas aamupalan ja lähdimme liikkeelle yhdentoista jälkeen. Käveltävääkään ei enää ollut kuin muutamia kilometrejä. Matkan aikana pidimme pieniä levähdystaukoja ja saavuimme Korteniemen perinnetilalle puoli yhden aikoihin, ja sieltä olikin vain enää pari sataa metriä paikkaan, josta bussi meidät tulisi hakemaan. Perinnetilalla talon emäntä kävi näyttämässä meille tilojaan, ja mukaan sai lähteä, jos halusi. Hän kertoi meille, että tilalla valmistetaan kaikki itse. He tekevät mm. saippuaa ja lehmistä he saavat maitoa. Kesäisin tilalle saa mennä tutustumaan siihen, millaista oli elää 100 vuotta sitten, jolloin ei esimerkiksi ollut puhelin- eikä verkkoyhteyksiä. Ehdimme viipyä tilalla noin puoli tuntia ennen kuin bussimme tuli. Kotimatka meni rauhallisissa merkeissä. Lopuksi kisasimme siitä, kuka löytää kotona päästään eniten hirvikärpäsiä. Kisan voitti Antti Kaskiluoto kolmella kärpäsellään. Onnittelut siis hänelle!
Kurssilla oli aivan mahtavaa. Tutustuin uusiin ihmisiin ja huomasin, ettei se patikointi olekaan niin kamalaa kuin olen luullut. Kivointa oli varmaankin lauantai-illalla, kun paistoimme lettuja ja olimme kaikki yhdessä. Oli myös mukava huomata, että kaikilla näytti olevan hauskaa. Suosittelen retkeilykurssia ihan jokaiselle, joka vähänkin haluaa eristykseen muusta maailmasta tai muuten viihtyy luonnossa. Kurssille ei vaadita mitään erityistaitoja eikä tarvitse osata suunnistaa. Retkelle ei myöskään tarvita mitään erityistä mukaan. Kunhan on riittävästi lämmintä vaatetta ja vettä mukana, niin pärjää. Ruoka ja telttakaan eivät ole välttämättömiä, jos haluaa kokeilla selvitä luonnonantimilla.
Eija Ojanperä 1B
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti