Pääkirjoitus

Hei, sinä blogia nopeasti silmäilevä henkilö! Onnittelut olet juuri pääsemässä syventymään Loimaan lukion elämään vuosina 2015-2016. Tänä vuonna päätimme toimituksen kanssa siirtää vuosikirjan internetin ihmeelliseen maailmaan, jotta tavoittaisimme yhä useampia lukijoita. Tarkoituksemme on tällä mahtipontisella ensiesiintymisellä näyttää kaikille, että vuosikirja elää yhä ja on voimakkaasti mukana lukion arjessa.

Vuosikirjan sähköisestä muodosta oli puhetta jo viime lukuvuonna, mutta se jäi toteuttamatta. Tämän vuoden alussa päätimme yhteistuumin, että vuosikirjan on pysyttävä mukana kehityksessä, joten sähköinen versio päätettiin toteuttaa. Tämän vuoden blogi versio voi kuitenkin muuttua tulevina vuosina kehityksen edetessä.

Tämä vuosi on muutenkin poikkeuksellinen vuosikirjan historiassa, sillä painettua versiota ei tänä vuonna tehdä. Nähtäväksi jää aloittaako tämä vuosi pysyvän tavan pelkän sähköisen vuosikirjan julkaisussa.

Vuoden alussa meitä oli ruhtinaallisesti kolme abia ja kaksi kakkosta toimituksen joukoissa, mutta onneksi olemme saaneet mukaan uusia ykkösiä. Vuosikirjan toimitukseen voitte tutustua erillisessä osiossa, joka on vain teitä varten kehitetty ja täytetty.

Miksi ihmeessä olen valinnut vuosikirjakurssin? Tämä on nyt toinen vuosi peräkkäin, kun olen mukana toimituksessa, ja olen jostain kumman syystä päätoimittaja. Vuosikirjaa en tarvitse saadakseni kaikki seitsemänkymmentäviisi kurssia täyteen, enkä aio hakeutua toimittajaksi, mutta silti olen valinnut kurssin. Pelkästä äidinkielen ihanuudesta. Vuosikirjan toimituksessa on helppoa parantaa omaa äidinkielen taitoaan ja yrittää olla samalla piikikäs tai hupaisa. Vuosikirja on myös helppo keino saada yksi kurssi lisää, ja joissain tapauksissa kaksi tai kolmekin kurssia.

Omakohtainen toiveeni on, että vuosikirja jatkaa elämäänsä vielä tulevaisuudessa. Vuosikirja on loistava tapa muistella menneitä lukio vuosia, sekä opiskelija tovereita. Kirjan avulla myös vanhemmat ja muut sukulaiset pääsevät kurkistamaan mitä kaikkea lukiossa oikein puuhataan vuoden aikana.

Maria Mahlamäki 3B

Lavastus

Tervetuloa syöksymään mukaan lavastuksen ihmeelliseen maailmaan! Lavastuskurssi (KU8) sopii aivan kaikille, mutta suositellaan käymään lukion toisena vuotena. Tänä vuonna lavastuksessa hyörii ja pyörii kuusi ahkeraa opiskelijaa, jotka pyrkivät luomaan lähes jokaiseen juhlaan upean ja erilaisen lavastuksen.

Ensimmäinen koitoksemme oli Itsenäisyyspäiväjuhlan lavastuksen suunnittelu ja toteutus. Suunnittelu aloitettiinkin jo ensimmäisellä tunnilla, jota jatkettiin aika pitkään ennen itse toteutuksen aloittamista. Idea, jota lähdimme toteuttamaan oli revontulet. Joukkomme jaettiin kahteen ryhmää, sillä meillä oli niin paljon tehtävää. Ryhmä yksi, johon allekirjoittanut kuului, siirtyi kaikessa hiljaisuudessa siivoamaan juhlasalin näyttämöä, jotta se saataisiin mahdollisimman siistiksi ennen lavastuksen kokoamista. Ryhmä kaksi jäi luokkaan etsimään sopivia värejä revontulia varten. Lisäksi pohdimme revontulien pohjaa ja miten kankaan, johon revontulet heijastettiin, saisi liikkumaan.

Lopulta tuli torstai-ilta. Päivä ennen Itsenäisyysjuhlaa. Ahkera ryhmämme kokoontui juhlasaliin laittamaan kaiken valmiiksi. Ensin kuitenkin syötiin, sitten vasta aloitettiin työt.

Ahkeran ryhmän ansiosta saimme lavastuksen ajoissa valmiiksi, jotta saimme levätä ennen seuraavaa päivää. Torstaihin mahtui kuitenkin niin puhujanpöntön siistimistä kuin valojen säätöä, sekä luopumista liikkuvasta kankaasta.

Lavastuksen tunnit aloitettiin huhtikuun puolessa välissä, jolloin aloitimme pohtimaan millaisen lavastuksen toteutamme tulevaa ylioppilasjuhlia varten. En kuitenkaan aio paljastaa paljo lavastuksesta, mutta sen voin sanoa, että kasvua on tulossa!

Maria Mahlamäki 3B

Y.E.S. – Your Entrepreneurial Skills for Future – opiskelijavaihto Unkarin Százhalombattassa

Loimaan lukio koordinoi EU:n rahoittamaa “Erasmus+” -kansainvälisyyshanketta, jossa on mukana meidän koulumme lisäksi yksi koulu Almendralejon kaupungista Espanjasta, yksi koulu Slovenske Konjicen kaupungista Sloveniasta ja yksi koulu Százhalombattasta Unkarista. Marraskuussa oli unkarilaisen koulun vuoro järjestää viikon mittainen opiskelijavaihto. Jokaisesta vierailevasta maasta oli kuusi opiskelijaa ja kaksi opettajaa mukana ja kaikki unkarilaiset, jotka kuuluvat tähän projektiin olivat myös mukana aktiviteeteissamme sekä majoittamassa meitä matkailijoita. Suomesta Unkariin lähtivät Ellinoora Koivula, Marika Nyberg, Aapo Saastamoinen, Laura Ahlqvist, Hannah Nurmi ja Maria Virtanen sekä opettajista Leena Hirvonen ja Maria Esala.

Elllinoora Koivula

Sunnuntai 8.11.

Sunnuntaina lähdimme Loimaalta kohti Helsingin lentokenttää kello 13.00 ja saavuimme Budapestin lentokentälle 18.30 paikallista aikaa (Unkarin aika on tunnin Suomesta jäljessä). Lentokentällä odotti jokaisen oma host-henkilö ja bussi, joka vei meidät koululle Százhalombattaan, josta jatkoimme perheisiimme. Perheiden luona annoimme tuliaisemme Suomesta (muun muassa salmiakkia, suklaata ja suomalaisia design-tuotteita tai muita tunnettuja suomalaisia asioita), esittelimme itsemme ja vaihdoimme kuulumisia. Tällöin vietimme eniten aikaa perheessä, sillä viikon aikana ei paljon aikaa “kotona” vietetty.

Ellinoora Koivula

Maanantai 9.11.

Maanantaipäivä alkoi esitelmillä. Näimme esitelmät jokaisesta maasta, kaupungista ja sen lukiosta, joka projektiin osallistui. Esitelmien jälkeen saimme tehtäväksemme etsiä pienissä ryhmissä ympäri koulua QR-koodeja ja vastata niiden antamiin kysymyksiin. Kysymykset liittyivät kouluun, esimerkiksi yksi kysymys kuului “Kuinka monta luokkaa tällä käytävällä on?” Kun koulu oli nähty, menimme yhdessä kiertelemään kaupunkia. Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme koululle, missä meitä odotti pieni kisa. Muodostimme ryhmät, jotka kisasivat toisiaan vastaan mm. lajittelemalla karkkeja värin perusteella. Illan päätteeksi meille esitettiin ja opetettiin perinteistä unkarilaista tanssia. Kävimme myös paikallisessa Keró-nimisessä paikassa, jossa pelasimme biljardia, pöytäjalkapalloa ja vietimme iltaa yhdessä

Maria Virtanen

Tiistai 10.11.

Tiistaiaamuna jätimme Százhalombattan taaksemme ja lähdimme bussilla kohti Visegrád -nimistä kaupunkia. Visegrádissa vierailimme entisessä kuninkaanlinnassa, Királyi Palotassa, jossa meillä oli ensin opastettu kierros ympäri linnoitusta. Kierroksen jälkeen kävelimme ylemmälle linnoitukselle, jossa meille tarjoiltiin omenamehua sekä teetä. Kävimme myös kyseisen rakennuksen huipulla, josta oli aivan upeat näkymät! Sen jälkeen siirryimme seuraamaan turnajaisdemonstraatiota, jossa tunnelma oli hyvin keskiaikainen. Lopuksi saimme vielä itse kokeilla mm. jousipyssyllä ampumista, jonka jälkeen siirryimme varsin kuninkaallisin menoin lounaalle läheiseen ravintolaan. Kun lounas oli syöty, lähdimme Visegrádista kohti läheistä kaupunkia Szentendreä, joka oli erittäin kaunis, pieni kaupunki. Szentendressä meillä oli vapaa aikaa ja kävimme muun muassa ottamassa kuvia kauniin Tonava-joen rannalla. Kun palasimme Százhalombattaan, osa porukastamme meni Fannin luokse viettämään hänen synttäreitään, jonka jälkeen menimme eri pelipaikkaan kuin maanantaina, jossa loput porukastamme olikin.

Marika Nyberg

Keskiviikko 11.11.

Aamulla me lähdimme kouluun ja mentiin meidän host  oppilaiden kanssa heidän kahdelle oppitunneille. Aika moni meistä oli saksan ja englannin tunneilla. Niiden jälkeen meillä oli erilaisia workshoppeja. Meidät jaettiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle arvottiin jokin esine, jolle piti keksiä uusi käyttötarkoitus ja josta samalla tuli erilaisia “yritysideoita”. Tämän jälkeen me työstimme ilmoituksia, joissa haettiin työntekijöitä yrityksiimme. Workshoppien ja lounaan jälkeen meillä oli koko ilta vapaa. Ensin olimme suunnitelleet, että menisimme seinäkiipeilemään, mutta päädyimme loppujen lopuksi shoppailemaan ja Tropicariumiin. Tropicariumissa on nimensä mukaisesti kaikenlaisia mereneläviä ja trooppisia eläimiä.

Hannah Nurmi

Torstai 12.11.

Torstai aamuna lähdimme aikaisin bussilla kohti Budapestia. Siellä meidät jaettiin kahteen eri ryhmään. Sillä aikaa kun toinen ryhmä kiersi katsomassa Budapestin mahtavia nähtävyyksiä toinen ryhmä vieraili paikallisessa Start Up-yrityksessä nimeltään InePex. Kun tämä ohjelma oli ohi, meillä oli hetki aikaa tehdä ostoksia Budapestin kaduilla. Menimme myös Euroopan vanhimmalla metrolla käymään Heros squarella. Kun tulimme Budapestistä osa porukasta halusi vielä shoppailla lisää shoppailuajan vähyydestä Budapestissä johtuen, joten menimme erääseen lähellä olevaan ostoskeskukseen.

Aapo Saastamoinen

Perjantai 13.11.

Perjantai-aamu alkoi esityksillä start up -yrityksistä ja työmarkkinoista. Esitysten jälkeen tapasimme unkarilaisen bisnesnaisen, joka piti meille luennon menestyksestä ja siitä, mitä sen eteen pitää tehdä. Tapaamisen jälkeen kävimme syömässä lounaan läheisessä ravintolassa. Lounaan jälkeen kilpailimme ryhmissä englanninkielisten yrityssanojen parissa. Päivän viimeisenä tehtävänä meillä oli luoda työhaastattelut, jotka esittelimme koko porukalle. Illalla vietimme jäähyväisjuhlaa, jossa jokaisen maan oppilaat olivat suunnitelleet kaikille leikkejä ja pelejä tai esittivät lauluesityksiä. Leikkien ja pelien jälkeen söimme unkarilaisten tekemiä herkkuja. Unkarilaisten tekemät letut ovat ehkä maailman parhaita! Iltaohjelmamme loputtua lähdimme koko porukalla kaupungille viettämään viimeistä yhteistä iltaamme.

Laura Ahlqvist

Lauantai 14.11.

Lauantaina aamulla aikaisin koitti lähdön hetki. Hyvästelimme perheemme, pakkasimme viimeiset tavaramme ja lähdimme koululle. Kaikki saapuivat ajoissa koululle, jotta saisivat aikaa hyvästien jättämiseen. Heipat sanottuamme, itkut itkettyämme ja tulevat tapaamisemme suunniteltuamme oli aika lähteä. Koululta slovenialaiset lähtivät kotimaahansa ja me suomalaiset sekä espanjalaiset lähdimme samalla bussilla lentokentälle. Lentokentällä hyvästelimme vielä espanjalaiset, jonka jälkeen lähetimme laukkumme koneeseen, menimme turvatarkastukseen ja lähdimme kohti koti-Suomea!

Ellinoora Koivula

YO-viikko: Tuskaa vai ei?

Lukion tehtävä on opettaa nuorille yleissivistäviä taitoja, joilla he tulevat pärjäämään tulevaisuudessa. Opiskelijoiden yleissivistys testataan YO-kirjoituksissa (ylioppilaskirjoituksissa), jotka sijoittuvat yleensä kolmannelle vuodelle. Vaikka tähän mahtavaan koitokseen on valmistauduttu kaksi vuotta, tulee monille yllätyksenä kuinka rankkaa se oikeasti on.

Itse kirjoitukset läpikäyneenä voin sanoa, että suurin koitos oli keväällä yhden viikon aikana. Varmaan jokaisen abin kauhu on koko viikko pelkkiä YO-kirjoituksia, mutta kyllä siitäkin selvitään hengissä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu lukemisen soluttaminen sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin. Itse jätin harrastukset viikolla kokonaan väliin ja keskityin lukemiseen.

Ensimmäisenä oli edessä äidinkielen esseekoe. Tämä ei sinänsä ole mikään suuri este minulle, mutta toisille se voi olla. En siis oikeastaan ollut lukenut äidinkieltä, vain kerrannut oikeinkirjoitusta siinä kaikki. Ongelma ei ollutkaan kirjoittaminen, vaan aiheen valinta. Monet abit, joiden kanssa puhuin, olivat sitä mieltä, että tehtävät olivat omituisia tai hankalia. Suurin pettymykseni oli, että kokeessa ei ollut novellitehtävää.

Äidinkielestä ei ehtinyt kunnolla toipua, kun oli jo aika sisäistää viimeiset tiedon murut yhteiskuntaopista. Ilta menikin jouhevasti muistiinpanoja lukiessa ja levätessä. Niin ja tietysti piti laittaa eväät valmiiksi. Koe oli yllättävänkin hankala, mutta siitäkin selvittiin ehjin nahoin. Ensimmäiset väsymyksen merkit kuitenkin esiintyivät jo kokeen jälkeen. Tilannetta ei helpottanut seuraavan päivän liikuntatunti, joka oli mukavasti spinniä. Siinähän se torstai-ilta mukavasti kuluikin selviytyessä treenistä ja valmistautuessa perjantain englannin YO-kokeeseen.

Englantia pitikin lukea hieman enemmän, mutta eihän sinne päähän jäänyt enää paljoakaan torstai-iltana. Onneksi olin aloittanut kertauksen jo aikaisemmin. Koe meni kuitenkin siedettävästi, vaikka se olikin odotettua haastavampi. Päästyäni pois salista ja lysähdettyäni ystävieni seuraan huomasin, kuinka väsynyt oikeasti olinkaan.

Onnekseni voin kuitenkin sanoa, että tällaisia viikkoja on (ainakin useimmilla meistä) vain yksi. Ja iloista on myös se, että kokeet eivät ole koskaan samanlaisia, joten teidän tulevien abien on ihan turha pelästyä, että mitä jos meidänkin YO-kokeet ovat kamalan vaikeita. Tuskin ovat ja vaikka olisivatkin, niin te kaikkihan olette aloittaneet kertauksen jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Vaikka olinkin valmistautunut kokeisiin jo kauan ennen viimeistä iltaa, oli kolme koetta samalla viikolla tuskaa! Aluksi ajattelin pyhittää koerumbaviikon vain ja ainoastaan lukemiselle, mutta sitten tajusin, että jo valmiiksi sekaisin oleva pääni räjähtäisi, jos en saisi lukemiselle vastapainoa. Siksi kävinkin myös teatteriharjoituksissa, joita oli koeviikolla ja sitä edeltävällä viikolla yhteensä viidet. Välillä lukemisen ja harkkojen välillä tasapainottelu tuntui liian vaikealta, mutta en olisi selvinnyt viikosta ilman päätä nollaavia harjoituksia. Otin välillä kirjat myös harkkoihin, mutta tajusin nopeasti, että en voi samaan aikaan keskittyä kumpaankin. Niinpä pidin lukemisen ja harjoittelemisen erillään toisistaan.

Toiset tekevät mahtavat lukusuunnitelmat, joiden mukaan viettävät koko lukuloman. Ajattelin tehdä itsekin niin, mutta sitten muistin, että enhän minä ikinä jaksa seurata mitään mahtavaa suunnitelmaa päivää pidempään, enkä siksi mitään suunnitelmaa ikinä tehnytkään. Luin aina silloin kun siltä tuntui. Välillä siis saatoin keskittyä jopa neljä tuntia putkeen pelkkään yhteiskuntaoppiin ja välillä heitin englannin kirjan turhautuneena seinään jo kymmenen minuutin lukemisen jälkeen.

Sitten koitti se odotettu ja pelätty viikko. Ensimmäisenä kirjoituspäivänä oli äidinkielen esseekoe. Siihen valmistauduin lukemalla kielioppiasiat läpi, sillä kokeessa ei ole tarkoitus tietää suomen kielen monimutkaisia lauserakenteita vaan kyseessä on enemmänkin henkistä kypsyyttä testaava koe. Kokeen aiheet olivat kuitenkin ihan kamalia! Suurin aika kokeesta meni aiheen valintaan ja esseen suunnitteluun. Mikään vaihtoehto kun ei tuntunut oikealta! Sain kuitenkin raapustettua esseen paperille ja yksi koe oli ohi, huh!

Juuri kun pääsi yhdestä kokeesta toinen oli jo aivan nurkan takana. Yhden päivän sai hengähdystaukoa, kun yhteiskuntaopin koe oli keskiviikkona. Koetta edeltävä ilta meni lukiessa, kun yritti saada vielä mieleen viimeiset tiedonjyvät ennen koettelemusta. Yhteiskuntaopin koe oli kuitenkin helpompi kuin äidinkielen.

Viimein koitti perjantai! Enää yksi koe ja se olisi siinä! Tämä oli kuitenkin minulle se haastavin. Kun sain koepaperin eteeni, jäin vain tuijottamaan sitä. Koe oli paljon vaikeamman tuntuinen, kuin preliminäärikoe! Sain kuitenkin kokeen tehtyä ja siitä jäi itselle ihan ok fiilis. Lopultakin tuskainen yo-koeviikko oli ohi!

Maria Mahlamäki 3B & Ella-Sofia Knaapi 3A

Hasta la vista, abit!

Torstaina 18.2 abien iloksi päästiin taas viettämään jo perinteeksi muodostuneita penkkareita. Päivää varten abit olivat koristelleet koulun käytävät erilaisilla julisteilla, kuvilla ja bannereilla. Tänä vuonna teemana oli Disney. Koulun sisätilat ja eritoten abit kunnioittivatkin vanhaa kunnon Waltia tyylillä, joka ei hevillä unohdu.   

Päivällä sinänsä ei ollut tuhottoman paljon sisältöä, mutta jokaiselle jäi siitä varmasti hyvät muistot. Abien juhlat aloitti klassinen penkkarikarkkien heittely ympäri koulun käytäviä ja luokkahuoneita. Tämä ikuisuuksien ikäinen, sokerihuurteinen kutsuhuuto kutsuikin koko koulun väen juhlimaan abien kanssa. Tästä siirryttiin koulun käytäville syömään abien karkkeja. Siinä sivussa suurin osa koulun oppilaista sai jonkinlaisen leiman itseensä abilta, oli se sitten piirretty huulipunalla tai yksinkertaisesti liimattu tarrana. Eniten huomiota saivat ne, jotka olivat jollekin abille sukua. Nämä oppilaat saivat erikoissuuren määrän huulipunaa, tarroja ja jotkut jopa hieman kermavaahtoa hiuksiinsa.

Käytäväkommellusten päätyttyä siirryttiin koulun juhlasaliin seuraamaan päivän huipennusta: Esmeraldan ja Ursulan hostaamaa Abishow'ta. Se sisälsi jos jonkinlaisia yllätysnumeroita ja esityksiä. Show alkoi oppilaskunnan hallituksen pantomiimiesityksellä, jossa hallituksen jäsenet pääsivät pareina esittämään kuuluisia kohtauksia tunnetuista Disneyn elokuvista. Puheenjohtajat pääsivät kisaamaan Disneytietämyksestään. Kilpailun voitti Vanamo Kupila, ja palkinnoksi hän sai kaulimen, jolla hän onkin pitänyt hallituksen kokouksissa rotia.

Tästä jatkettiin opettajien aktiviteetteihin. Opettajanhuoneen ikuinen bropari Kuusinen ja Honkala pääsivät dubbaamaan Disney-elokuvan kohtauksen uudelleen. Tämän jälkeen Heikkinen ja Salmenoja pääsivät tekemään saman tempun. Viimeisenä vuoronsa saivat Turta ja Virta. Abien show’n kruunasi video, joka tiivisti abien tunteet lukiokoulutusta kohtaan.

Lopulta abien koulupäivä huipentui kaupungilla tapahtuneeseen ajeluun. He lähtivät ajelulle kolmella kuorma-autolla, joissa kaikissa roikkui älykkäillä sanaleikeillä ja vitseillä varustettuja bannereita.

Kalle Koivula 1A

Potkiaiset 2016

Loimaan lukion kakkosluokkalaiset potkivat abiturientit lukulomalle näyttävin menoin. Potkiaiset toimitettiin uutisten muodossa: uutisankkureina toimivat mahtavat Antti Kaskiluoto ja Konsta Seppälä. Potkiaistoimikunta keksi abiturienteillemme haastavia tehtäviä.

Ensimmäisenä tehtävänä oli Dance Battle, jossa kilpailivat Uudet tuulet vs. vanhat konkarimme Flamesit, jotka ovat tuttuja mm. Bisonsien otteluista. Uudet tuulet puhalsivat itsensä voittoon.

Toisena kinkkisenä tehtävänä oli sukkahousupallokeilakisa, jossa tarvittiin mm. notkeaa lantion liikettä eteen- ja taaksepäin.Jokaisella kisaajalla oli kuusi muovipulloa, joissa oli pohjalla vettä, ja taitavilla liikkeillään he kumosivat niitä. Voittajalantio löytyi Julia Heinalta.

Banaaninsyöntikilpailun voitti kansainvälisestikin menestynyt Henrik Salminen. Kyseistä lajia ei tarvitse varmaankaan paljoa selitellä, sillä siinä syötiin vain kaksi banaania mahdollisimman nopeasti.

Viimeisenä koitoksena abit saivat maistella shotteja, tosin hieman erikoisemmalla reseptillä. Jokainen kilpailija sai eteensä kuusi shottilasillista abin erikoista. Kisan yllättäen voitti Atte Sairanen tasapelinä Valtteri Nykäsen kanssa.

Loppuhuipennuksena potkiaistoimikunta jakoi lukiolaisille palkintoja joistain erityistaidoista /-ominaisuuksista, kuten Vuoden puuma, Vuoden pariskunta ja Paras peppu.

Abiturientin shottiresepti:

Etikka

Kermavaahto

Mustikkasoppa

Apteekin salmiakkijuoma

Salla Eskelinen 2A ja Alina Suonpää 2C

Hallitus otti kantaa koulutuskuntayhtymään liittymiseen

Kuluneen vuoden aikana lukion oppilaskunnan hallitus on useaan otteeseen saanut tutustua koulutuskuntayhtymä Novidaan siirtymiseen. Oppilaskuntaa pyydettiin kirjoittamaan kommentti aiheesta korkeampia tahoja varten. Virallinen kannanotto kirjoitettiin hanketta valmistelleen työryhmän raportin pohjalta hieman ennen joulua. Tehtävä osoittautui kuitenkin hieman odotettua ongelmallisemmaksi, sillä kysymällä aiheesta enemmän tietäviltä tai raporttia lukemalla oli käytännön vaikutuksista lukio-opintoihin lähes mahdoton saada selvää.

Heti tammikuussa opettajat ja oppilaat saivat yllättyä luettuaan Novidan nettisivuilta yllättävän uutisen siitä, kuinka lukion vuoden aikana muuttaa Turuntielle. Vaikka muutto ei suunnitellussa aikataulussa oteudukaan, sai uutinen kyseenalaistamaan sen, kuinka huolella lukiota koskevia suunnitelmia valmistellaan opettajien ja oppilaiden tietämättä.  Helmikuussa järjestetyssä tapaamisessa Novidan johtajan Antti Virtasen kanssa osaan kysymyksistä saatiin selkeä vastaus.

Mahdollisuuden ottaa kantaa Novidaan siirtymiseen oppilaskunta sai vielä Loimaan lehden otettua yhteyttä hallitukseen. Toimittajan suorittamasta haastattelusta tehtiin kainalojuttu artikkeliin, jossa opetusministeri Sanni Grahn-Laasosta kuultiin mm. koulutuskuntayhtymistä.

Loimaan lukion oppilaskunnan kannanotto lukion siirtymisestä koulutuskuntayhtymän alaisuuteen

Loimaan lukion oppilaskunta ei pidä lukiotoiminnan siirtämistä Loimaan kaupungilta Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymälle tarpeeksi perusteltuna. Tämä näkemys perustuu asiaan perehtyneiltä ihmisiltä saatuun kirjalliseen ja suulliseen informaatioon.

Loimaan lukion opiskelijat saivat luettavakseen lukiotyöryhmän laatiman raportin koulutuskuntayhtymään liittymisestä. Lisäksi oppilaskunta on kahteen otteeseen saanut kuulla asiasta työryhmään kuuluvilta henkilöiltä. Olemme yrittäneet saada selville sekä raportista että kyselemällä uudistuksen käytännön vaikutuksia lukio-opiskeluun. Tehtävä on osoittautunut mahdottomaksi, koska kysymyksiimme ei ole tyhjentävästi vastattu eikä raporttikaan tuo esille konkreettisia vaikutuksia lukiolaisen arkeen ja opiskeluun. Erityisesti juuri nämä käytännön vaikutukset ovat huolenaiheemme.

Pelkäämme muun muassa, että uudistus saattaisi vaikuttaa lukion jaksotukseen. Tällä hetkellä lukiossa on viisi jaksoa vuodessa, kun taas ammatillisissa oppilaitoksissa on neljä. Mikäli koulut yhdistettäisiin, saatettaisiin joutua tilanteeseen, jossa jompikumpi oppilaitos joutuisi vaihtamaan käytäntöjään. Koska ehdotetussa koulutuskuntayhtymässä on useita ammatillisia oppilaitoksia ja vain yksi lukio, on perusteltua pelätä, että juuri lukion jaksosysteemi jouduttaisiin uusimaan. Viiden jakson järjestelmä on kuitenkin lukiossamme ylioppilaskirjoitusten kannalta paras vaihtoehto, sillä siinä kertauskurssit asettuvat opiskelujen kannalta otollisimmin. Mikäli muutos tapahtuisi, pelkäämme opiskelun hankaloituvan ja sitä kautta ylioppilaskirjoitusten tulosten huononevan.

Raportissa kerrotaan paljon siitä, kuinka lukion tulisi kehittyä sellaiseen suuntaan, joka palvelee Suomen tulevaisuudessa suurimpia aloja, kuten esimerkiksi biotaloutta ja terveysteknologiaa. Oppilaskunnan mielestä koulutuskuntayhtymään liittyminen ei ole paras keino uudistaa lukio-opiskelua edellä mainitulla tavalla. Lukion tehtävä on muun muassa valmistaa jatko-opintoihin, joissa opiskelijoita koulutetaan juuri näille aloille, jotta saadut tulokset olisivat mahdollisimman hyviä. Huolemme on, että uudistus hajauttaa opiskelua liiaksi ja heikentää opintojen tasoa.

Emme siis usko, että Loimaan lukion säilyminen kaupungin alaisena estäisi lukiokoulutuksen uudistumista, vaan tekisi sen turvallisemmalla tavalla, kuin jos lukio kuuluisi koulutuskuntayhtymään. Koska koulutuskuntayhtymään kuuluisi lukion lisäksi ainoastaan ammatillisia oppilaitoksia, kyseenalaistamme sen, että uudistuksen vaikutukset olisivat hallittuja juuri lukion näkökulmasta.

Raportissa puhutaan paljon ennakkoluulottomasta kokeilusta ja riskien otosta. Tässä tapauksessa riskejä ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä konkreettisista eduista tai haitoista ei ole selvyyttä. Näin ollen riskit ovat suuremmat kuin mahdolliset hyödyt, joita esimerkiksi raportista ei löydy.

Mikäli tekstissämme on asiavirheitä tai väärin ymmärrettyjä kohtia, johtuvat ne yksinkertaisesti saamamme informaation vaikeaselkoisuudesta, siinä olevan faktan vähyydestä sekä sen muista puutteista. Kaiken mainitsemamme perusteella emme siis kannata Loimaan lukion siirtymistä Loimaan kaupungilta koulutuskuntayhtymän alaisuuteen.

Vanamo Kupila 2A

Our exchange student Amanda

 

Name: Amanda Phillips

Birthday: August 28th

Horoscope: Virgo

Home Country: USA

Eye Color: Brown

Shoe size: 37

Favorite Clothes:

Favorite Food: My favorite Finnish food is laskiaispulla, but my favorite food back home is pasta.

Favorite Colour: Red

Hobbies: Dance, guitar, & aviation

Best finnish word: söpö

1. How you decide to come Finland?  I really didn’t mind where I went as long as I was able to travel abroad. I did love the idea of a new environment though, which is why I put down Scandinavian countries; they’re the complete opposite of home.
2. What different is school here in Loimaa and school in home? Back home, my school has 2,500 students, whereas here, lukio has about 10x less. School is a lot more independent here, but the teachers are more involved. In Florida, we don’t talk to our teachers besides in the classroom and we never meet all the students in our graduating class.
3. Do you like to be here in finland? Yes, of course, I love it!

4. Do you have hobbies? While I’m here, I am dancing and playing guitar.

5. What you had seen in here? And where have you visit? I’ve traveled through a lot of Finland already. So far, I’ve been to Lapland, Tampere, Turku, Helsinki, and many other smaller towns across Southern Finland.
6. Are you missing home? I don’t miss home as much as I thought I would, but I definitely miss my friends and family.
7. What was your first  Finnish word?  I first learned the basics but the first real phrase I remember learning was “Haluatko kahvia vai teeta?”.
8. What is your favorite thing here in Finland, are you gonna miss it? I’ll miss the cold weather and the snow for sure, I’ve always wanted to experience living in the cold, I’ll also miss having so much independence, and the people I’ve met here.
9. What you don’t miss? I don’t miss all the restrictions from back home, it’s nice to have freedom away from my hometown for a while.

Tell us about you finnish exchange friends and things that you have experienced together.The other exchange students in Finland are one of the best things about my exchange. They’re exhilarating and spontaneous and we’re all a lot alike. My friends come from all around the world: Mexico, France, Italy, Japan, Brazil, and so many other countries, yet, we all have so much in common and are always sharing our cultures with one another. We all hope to visit one another one day after exchange, but for now we’re all just enjoying Finland together.

Salla Eskelinen 2A ja Alina Suonpää 2C

Studia-messut

                                  

Koulumme kakkoset ja kolmoset lähtivät 2.12. tutkimaan tarjontaa opiskelupaikoista ja ammateista Studia-messuille Helsingin messukeskukseen. Messukeskukseen päästyämme suurin osa porukasta suuntasi heti tutkimaan opiskelupaikkoja eli erilaisia yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja monia muita vaihtoehtoja monilta eri paikkakunnilta monine eri suuntauksineen. Ja kuten huomaa, vaihtoehtoja oli MONIA ja messukeskus oli täynnä ihmisiä ja katseltavaa.

   

Esimerkiksi Roope Salminen kertoi messuilla urastaan ja siitä, miten tarpeeksi yrittämällä ja tekemällä pääsee eteenpäin, luovuttamalla ei. Messukeskus oli siis täynnä opiskelijoita, inspiroivia ja viihdyttäviä asioita. Kakkosluokkalaisille se oli enemmänkin harhailua paikasta a paikkaan b,c,d,e,f…, mutta koulumme kolmosluokkalaiset, jotka tiesivät jo tarkemmin, mitä hakevat ja etsivät ja kyselevät, hyötyivät messuista eniten.

  

Kakkosetkin keräilivät ahkerasti esitteitä kaikista mahdollisista, heitä kiinnostavista opiskelupaikoista. Näin ainakin ensi vuonna tietää, mitä tahtoo kysyä kouluihin liittyen ja mihin aloihin syventyä.

 

Kun esitteet, kassit ja pussit oli keräilty, lähti melko moni syömään jonnekin Helsinkiin tai messukeskuksen ravintoloihin. Siihen päivämme sitten päättyi ja matkasimme tyytyväisinä kohti Loimaan lukiota.

Salla-Maria Eskelinen 2A  ja Alina Suonpää 2C

Uusien lajien kurssin tunnelmia

Vuosikirjan toimitus onnistui tämän lukuvuoden toisessa jaksossa soluttautumaan liikunnan uusien lajien kurssille (LI7). Kurssin tarkoituksena on - nimensä mukaisesti - esitellä sen valinneille lukiolaisille sellaisia lajeja, joita pakollisilla liikunnan kursseilla ei käydä läpi. Uusien lajien kurssilla kävimme muun muassa perehtymässä lukkopainin saloihin, ajamassa kartingia, pelaamassa golfia (frisbee- ja minigolfia unohtamatta!) ja keilaamassa. Mielenkiintoisin laji oli ehdottomasti lukkopaini - tai ainakin se lukeutuu niihin, koska allekirjoittanut ei päässyt kokemaan seinäkiipeilyä, kartingia ja lasersotaa. Esimerkiksi juurikin lukkopainitunti oli hyvä osoitus siitä, kuinka paljon erilaisia liikunnan mahdollisuuksia osaavien ihmisten toimesta Loimaalta ja sen lähistöltä löytyy nuorille.

Uusien lajien kurssi on ehdottomasti kurssi, jonka toivoisi pysyvän valittavien kurssien listalla vielä pitkään. Se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla lajeja, joita ei, kuten edellä mainittu, pakollisilla liikunnan kursseilla käydä läpi ja joita ei välttämättä koulun ulkopuolella tulisi kokeiltua. Kurssin yhteishenki oli loistava ja oppilaat saivat jonkin verran itse vaikuttaa siihen, mitä kurssilla tehdään. LI7-kurssia voisikin suositella jokaiselle, joka haluaa kokeilla jotain erilaista ja joka on valmis maksamaan näistä kokemuksista muutaman euron. Kokemusten ja hauskanpidon lisäksi kurssilla myös todellakin opittiin jotain, kuten lukkopainiliikkeitä, joten sekin hoidettiin samalla.

Artturi Suonpää 3C

Ystäväkirja - Uudet toimittajat esittäytyy

Nimi: Kalle Koivula

Syntymäpäivä: 1.6.1999

Horoskooppimerkki: kaksonen

Lempinimi: Kebu, Kale, Kake, Wikipediasedö, näitä löytyy

Perhe: Veli, äiti ja isä

Hiusten väri: ruskea

Silmien väri: harmaa

Lempiruoka- ja juoma: lammas punaviinikastikeessa

Lukion jälkeen aion: yliopistoon lukemaan fysiikkaa

Ysärein piirre itsessäni: Vanhojen Pokemon-pelien pelailu

Ihailen: Friedrich Nietzscheä, Garri Kasparovia ja monia muita

Harrastan: Elokuvia, kirjoja, musiikin kuuntelua, lenkkeilyä, yleistreenausta, kokkausta, sarjakuvia, shakkia ja metallimusiikin ylivertaisuudesta saarnaamista

Toiveammatti: Teoreettinen fyysikko

Paras tietämäni suomen kielen sana: Looginen

Viimeksi…

- katsomani elokuva: Deadpool

- kuuntelemani bändi/artisti: Sabaton

- syömäni ruoka: Hirvipaisti

Nimi: Vanamo Kupila

Syntymäpäivä: 15.06.1998

Horoskooppimerkki: Kaksonen

Lempinimi: Vamppi, Vaippa, Vanski, Fanoomis...

Perhe: Vanhemmat, kolme veljeä ja koira

Hiusten väri: Vaalea

Silmien väri: Siniharmaa

Lempiruoka- ja juoma: Aasialainen ruoka, juomista kahvi ja maito

Lukion jälkeen aion: Vois kai sinne inttiin

Ysärein piirre itsessäni: Musiikkimaku

Ihailen: Monia tärkeitä ihmisiä

Harrastan: Laulamista ja pianonsoittoa

Toiveammatti: Sellanen jossa saa keskustella

Paras tietämäni suomen kielen sana: Kyrsä

Viimeksi…

- katsomani elokuva: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

- kuuntelemani bändi/artisti: Led Zeppelin

- syömäni ruoka: Finduksen pakastelihapullat

Nimi: Susanne Paija

Syntymäpäivä:  8.6.1999

Horoskooppimerkki: Kaksonen

Lempinimi: Suski, Susku, Paija

Perhe:  Vanhemmat ja pikkuveli

Hiustenväri: Punainen

Silmienväri:  Siniharmaa

Lempiruoka-ja juoma:  Perunamuusi ja nakit, Fanta

Lukion jälkeen aijon:  Pyrkiä Viron oikeustieteelliseen

Ysärein piirre itsessäni:  Varmaan musiikkimaku

Ihailen:  Ihmisiä, jotka eivät muuta käytöstään eri ihmisten seurassa

Harrastan:  Lukemista, lenkkeilyä ja valokuvausta

Toiveammatti: Juristi

Paras tietämäni suomenkielen sana:  Ruoka

Viimeksi…

   -katsomani elokuva: Jump Sreet 22

   -kuuntelemani bändi/artisti: Yona

   -syömäni ruoka: Omatekemä hiivakakko