Rehtorin sana

Rehtorilta

Uusi blogimuotoinen vuosikirja on nähnyt päivänvalon Loimaan lukiossa. Tämä osoittaa, että kehitys kehittyy ja koulumme on mukana ajan pyörteessä ottamassa askeleita uusiin ilmaisumuotoihin. Montaa muutakin lajia muutosta on lukiomaailmaan ollut luvassa jonkin aikaa. Siirtyminen sähköiseen yo-tutkintoon alkaa ensi syksynä saksan, maantieteen ja filosofian kokeissa. Uusia opetussuunnitelmia on sorvattu viime syksynä pikavauhtia - ne tosin koskevat vasta ensi syksynä koulunsa aloittavia. Kaiken päälle suunnitellaan lukiokoulutuksen järjestämisvastuun siirtämistä kaupungilta koulutuskuntayhtymälle.

Välillä tuntuu, että kaikki entinen saa väistyä uuden tieltä. Onneksi ihan kaikessa ei näin kuitenkaan ole. Monta asiaa tulee jäämään entiselleen, kuten vaikka lukiolaisen hinku kehittää itseään aina vain paremmaksi asioiden ja käsitteiden osaajaksi. Jatkossakin lukiolainen keskittää kaiken tarmonsa ja energiansa saavuttaakseen loistavat tulokset niin kurssikokeissa kuin ylioppilaskirjoituksissakin. Tulevaisuudessakin lukiolainen tähtää jo heti lukion alkumetreiltä johonkin jatko-opiskelupaikkaan ja ammentaa motivaatiota opiskeluun tuon kaukaisen maalin kajastuksesta. Mitä muuta paljoa sitten tarvitaan? Rinnalla seuraa koulu organisaationa ja sen taitavat opettajat opiskelun tukena, mutta vain opiskelijan oma pyrkimys tuottaa todellisen tuloksen  

.

Muutos on puhaltanut myös opettajainhuoneessa, tarkemmin sanottuna sen keittiösektorilla. Sielläkin vanha sai väistyä, kun kauan palvellut Moccamaster-kahvinkeitin osoitti joulukuussa 2015 hiipumisen merkkejä. Tilanne aiheutti monenlaista kitkaa ja pahaa mieltä opettajainhuoneessa. Vaarana oli, että opetustyön laatu kärsii, koska opettajat kärsivät kofeiinivajauksesta.

Koulun johto tajusi nopeasti ongelman vakavuuden. Koulusihteeri Kirsi Rantanen sai tehtäväkseen hankkia Prisma-marketista uuden keittimen, mieluiten samanlaisen kuin pian käytöstä poistuva. Hän sai kertomansa mukaan kaupan viimeisen Moccamaster-tuplakeittimen. Laite oli näytillä hyllyllä ja sieltä se pakattiin takaisin laatikkoon edelleen koululle myytäväksi. Myös rehtori sattui kaupantekohetkellä Prisman kassalle ja sai kantaa arvokkaan laitteen autoon kouluun kuljetusta varten.

Koululla uusi keitin sai ihastuneen vastaanoton. Sen krominvärinen pinta loi uutta toivoa joulukuun pimeydessä kärvisteleviin opettajiin. Vanha keitin oli jo myös ulkoisesti kärsineen näköinen, joten maukkaan ja riittävän kahvin lisäksi loi uusi Moccamaster mukavaa tunnelmaa kiillellessään tiskipöydällä. Tilanne vakiintui maittavan kahvin myötä nopeasti, ja opettajat saavuttivat normaalin huippuvireensä tärkeässä opetyössään. Toivotaan laitteelle hyvää toimivuutta ja pitkää ikää.

Edellä kerrottu osoittaa, että haasteita tulee matkan varrella, mutta niistä myös selviää, kunhan asennoituu niin, että haasteet on luotu selvitettäviksi. Vaikka entinen sai väistyä uuden tilalta, on järjestelmä taas toimiva ja ihmiset tyytyväisiä ja tulosta syntyy.

Hannu Lahti

Loimaan lukion rehtori

Kuvareportaasi osa 2

Lukion ihmeellinen elämä

Kuvassa Loimaan lukio välituntialueelta katsottuna (toiselta nimeltään julkisivu).

Loimaan lukio kuhisee elämää. Käytävät täyttyvät puheensorinasta ja musiikki täyttää aulat. Opiskelijat rentoutuvat pehmeillä sohvilla ennen seuraavaa oppituntia.

Lukiolaisen arkeen kuuluu usein hyppytunteja, joita opiskelijat voivat hyödyntää haluamallaan tavalla. Nämä ahkerat nuoret ovat päättäneet käyttää vapaa-aikansa sivistääkseen itseään kirjallisuuden ja musiikin avulla.

Melkein jokaisesta kerroksesta löytyy vain lukion opiskelijoille tarkoitettuja sohvia. Opiskelijoilla on mahdollisuus pelata korttia tai jopa ilmakiekkoa, joka löytyy nollan aulasta.

Tässä on ilmakiekko, jos ette vielä huomanneet.

                                               Opiskelijoille tämä tietysti tuo päivän aikana mukavaa vaihtelua ja virkistystä, etenkin silloin, kun myöhästymisen pelossa kiirehtii pohjakerroksesta toiseen kerrokseen vain saadakseen tietää, että oppitunti pidetäänkin ensimmäisessä kerroksessa.

Opettajilta ei aina löydy ymmärrystä, jos olet myöhässä oppitunnilta. Olisihan sinun pitänyt etukäteen tietää ja käydä katsomassa, onko opettaja mahdollisesti jättänyt modernin viestin luokan oveen.

Lukion tuntijärjestelmä eroaa melkoisesti yläasteen tuntijärjestelmästä. On siis täysin ymmärrettävää, jos pienet ykköset ovat hieman sekaisin siitä, missä heidän milloinkin kuuluu olla. Ei kuitenkaan huolta, sillä rytmiin oppii nopeasti ja sen jälkeen kaikki sujuukin kuin tanssi. Ainakin joskus.

Opettajat ovat mukavaa porukkaa, vaikka osa ehkä vaikuttaakin pelottavilta joskus. Heidän tehtävänäänhän on vain opastaa lukiolaisia opiskelemaan oikein. Joskus he jopa yrittävät opettaa meille jotain, mutta siitä ei ihan aina tule mitään.

Google-kääntäjä - jokaisen lukiolaisen käyttämä apuväline, vaikka me kaikki tiedämme, että eihän se mitään kieliä edes osaa.

Esimerkiksi koulumme opettajien laadusta päätimme haastatella biologian ja maantieteen lehtori Mikko Honkalaa.

Miksi olet lukiossa?

Pienen pohdinnan jälkeen saimme vastauksen.

Työstä saa rahaa. Tärkeintä kuitenkin on, että palkan saa ainakin siedettävästä työstä. Honkalan mielestä hänen työssään on kuitenkin enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita.

Toisin sanoen, railakkaat abit eivät ole vieläkään ajaneet Honkalaa väsymyksen partaalle.

Mikä on paras vinkkisi tuleville ykkösille?

Lukio on hyvä paikka viettää kolme vuotta, jos ei vielä tiedä, mitä haluaa elämässä tehdä. Tietysti ne kolme vuotta täytyy käyttää hyödyllisesti.Lukio on myös kypsymispaikka, jossa kasvaa ihmisenä, sekä fyysisesti että henkisesti.

Koska mitta on täynnä?

“Silloin ku se on täynnä.”

Ja vielä extrakysymyksenä päätimme osoittaa teille, että 1+1=2, liittyy myös biologiaan eli

1+1=2, miten sovellat tätä biologiaan?

Yllätykseksemme saimmekin Honkalalta kuulla, että 1+1 ei olekaan 2.

Biologiassa 1+1 on aina vähintään 3.

Kuva ruokalan linjastoista

Loimaan lukiossa pidetään opiskelijoista/opiskelijoiden terveydestä niin hyvää huolta, että jopa leivän päälle laitettavan rasvan määrää annostellaan koneellisesti. (Kuvassa olevat musta ja valkoinen kone)

 

Opiskelijoiden onneksi lukion lähellä on monipuoliset ja toimivat liikuntamahdollisuudet, joita opiskelijat saavat lähes vapaasti käyttää. Tietysti jos salit ovat varattuja, opiskelijoilla ei ole oikeutta jäädä katselemaan muiden hikoilua, vaan silloin heidän on poistuttava alueelta mahdollisimman nopeasti.

Maria Mahlamäki 3B
Jaana Mäkitalo

Kuvareportaasi osa 1

Elämää Loimaan lukiossa

Loimaan lukio, tuo Varsinais-Suomessa sijaitseva opinahjo, on miellyttävä paikka opiskella ja sivistää itseään. Opettajat takaavat leppoisat mutta oppimista tukevat opiskeluolot ja lähes varman oppimenestyksen. Koulun välituntitilat ovat oppilaiden itse suunnittelemia, jotta pienet levähdyshetket olisivat varmasti oppilaiden mieleen. Ja niinhän ne ovatkin.  

Aamulla Niklas-poika tulee kouluun hyvin levänneenä ja tunnollisesti läksynsä tehneenä. Hän on intoa täynnä saapuessaan suorittamaan päivän ratkiriemukkaita haasteita. Mutta missä on Niklaksen reppu?

Tiistaipäivä lähtee mukavasti käyntiin Annika Turtan äidinkielentunnilla. Kuvassa Turta opettaa viittaamaan aineistoon oikeaoppisesti. Turta on kokenut opettaja, joka osaa opettaa. Hän, jos joku, saa laiskemmankin opiskelijan oppimaan.

Kuvassa ahkera Artturi-poika lukee uutista, jonka Turta pyysi lukemaan aamutuimaan äidinkielen tunnilla. Onneksi teksti oli jo Artturille tuttu, sillä hän on melkoinen mediasyöppö ja oli lukenut lehdet jo kotona valmiiksi. Tehtävä oli siis Artturille todella helppo.

Joskus koulu saattaa hieman väsyttää. Tämä näkyy hyvin ahkeran Samuel-pojan kasvoilta. Samuel on luultavasti opiskellut koko yön, sillä Samuel-poika haluaa päästä lukiosta todella hyvillä arvosanoilla läpi.

Onneksi välituntisin saa ajatukset pois lukion arjesta korttia pelaillen

(kuvassa on selvästi voittajan käsi). Lukion aikana harjaantuu todelliseksi ässähaiksi. Lukiossa pelataan useita eri pelejä, mm. Neekeriä, Pöytä-Paskaa ja ristiseiskaa.

Koulussa se ruoka vasta maittaakin ankaran opiskelun päälle. Tänään oli ruokana maukasta makkarasoppaa kera tuoreen ja pehmoisen leivän. Kuvaaja oli niin innoissaan herkkuruoista, että ehti hotkia ruuat parempiin kitusiin ennen kuvaamista.

Koululounaan päälle voi nauttia virkistävää kahvia koulun kahvikoneesta. Kahvikoneella kannattaa vierailla myös, jos oppitunnilla alkaa väsyttämään. Pitäisikö Samuel-pojallekin vinkata, että kävisi kahvikoneen luona vierailemassa?

Teemu-poika on ahkerana matikan tunnilla. Hän hyödyntää viimeisintä teknologiaa olevaa cas-laskinta. Kyllä Teemu-pojan kelpaa laskea tehtäviä. Laskimesta on todella suuri apu pitkän matikan tehtävissä.

Loimaan lukion vanhimmat opiskelijat, eli abit, olivat erittäin luovia ja keksivät tehdä koulun seinälle koristeeksi “aamutiiliä”. Aluksi niitä oli 100 kappaletta, mutta Samuel-pojalla on enää alle 50 tiiltä jäljellä. Mahtaa Samuel-poikaa jännittää.

Ja lopuksi Niklas-poika lähtee tyytyväisin mielin koulusta kotia kohti. Päivän aikana hän on oppinut jälleen paljon uusia elämässä tärkeitä oppeja. Hänellä onkin repussaan nyt monta uutta pientä taitoa. Hae sinäkin Loimaan lukioon ja selvitä, mihin Niklas-poika saattoi kompastua koulun ovella.

©NiklasSundberg

©TeemuTuomola

Turvallisuuden avain

Loimaan lukion yhteiskuntaopin kurssien joukosta löytyy turvakurssi (YH6), jossa opiskelijat pääsevät tutustumaan esimerkiksi poliisin ja palomiehen ammattiin. Muistakaa kuitenkin, että kurssi toteutetaan vain joka kolmas vuosi.

Aloitimme kurssin toisen jakson koeviikolla 24.11, jolloin pääsimme kuuntelemaan poliisin ja maanpuolustuskorkeakoulun luentoja. Päivän aikana pääsimme myös tutustumaan poliisilaitokseen. Ryhmämme jaettiin kolmeen osaan, sillä meitä oli lähes 50 oppilasta. Samaa jakoa käytettiin myös saman viikon muissa tapahtumissa.

25.11 menimme tutustumaan palolaitokseen ja sen arkeen. Meille pidettiin luento, joka sisälsi tarkempia tietoja Loimaan palolaitoksesta, sekä palomiehen koulutuksesta. Vierailumme aikana meille esiteltiin palolaitoksen tilat, sekä paloautojen sisältöä. Pääsimme myös seuraamaan laskeutumis esitystä, jonka jälkeen palomiehet esittelivät meille käyttämäänsä kalustoa.

26.11 pääsimme iloksemme harjoittelemaan itsepuolustusta, joka voi tulla tarpeelliseksi tällaisena aikana. Noin tunnin aikana opimme kuinka puolustautua, kun vastaan tulee uhkaava henkilö. Saimme myös nauraa, kun pohdimme erilaisia tilanteita, joita eteemme voi tulla.

Kurssimme suurin ja, ainakin omasta mielestäni, mielenkiintoisin tapahtuma oli viikonloppu Porin prikaatissa. Tämä nimenomainen tapahtuma otti paikkansa 22.1.-23.1.2016.

Perjantai 22.1.2016

Saavuimme Porin prikaatiin kolmelta iltapäivällä. Meidät kuljetettiin suorinta tietä varusvarastolle, josta saimme viikonloppua varten tarvittavat varusteet. Varusvarastolta siirryimme luokkahuoneeseen, jossa vaihdoimme siviilivaatteemme armeijan mukaviin varusteisiin.

Kuvassa Maria Mahlamäki esittelee armeijan varustusta.

Varusteiden vaihtamisen jälkeen lähdimme tutustumaan perusyksikköön, varusmiehen päivään, varusteisiin ja tietysti varusmiesten tupiin. Varusmiehet olivat jättäneet meille näytiksi kaapin, joka oli mallikkaasti täytetty. Kierroksen jälkeen menimme syömään varusmiesravintolaan, jossa muutama varusmies tuli kysymään mistä olimme.

Ruokailun jälkeen oli aika pakata reput, laittaa lämmintä päälle ja lähteä kohti majoituspaikkaa. Saavuimme alueelle viidessä erässä, joista ensimmäisen tehtävänä oli talloa lumeen paikat teltoille. Toinen ryhmä, johon itse lukeuduin, oli esimerkkinä teltanpystyttämisessä. Loppujen ryhmien tehtävä oli seurata teltan pystytystä ja sen jälkeen pystyttää loput kolme telttaa.

Kaikkien telttojen ollessa pystyssä iloksemme paikalle saapui sotilaskotiauto, josta saimme ostaa tarvittavia herkkuja yötä varten tai heti nautittavaviksi. Lisäksi saimme nauttia vielä iltapalaa ennen kuin kannoimme halkoja kaminaa varten. Saimme myös tehdä kipinävuorolistat. Lopulta pääsimme telttoihin nukkumaan puolenyön aikaan, vaikka monet meistä valvoikin vielä jonkin aikaa.

Lauantai 23.1.2016

Oma kipinävuoroni oli viimeinen eli kello 04.40-06.00. Meidän teltassamme kipinävuorossa oli yleensä kaksi kerrallaan, jotta kamina pysyisi lämpimänä ja kukaan ei nukahtaisi. herätessäni olin väsynyt, mutta kauaa ei uni painanut. Ensimmäisenä lisäsin puita kaminaan, jotta kukaan nukkuvista ei palelisi. Ja pian istuin ystäväni kanssa vahtimassa, että kamina pysyisi lämpimänä. Kipinävuoron loppupuolella aloin viihdyttää itseäni ja aloin kirjoittaa tätä juttua. Onhan se mukavampaa kirjoittaa, kun kamina lämmittää naamaa ja häiriötekijöitä on vähän.

Herätyksemme oli kuudelta aamulla, jolloin meillä oli aikaa pakata tavaramme reppuihin ennen aamiaista. Aamiainen alkoi seitsemältä, joten meillä oli hyvin aikaa kasata tavaramme ja herätä. Telttojen purkaminen oli seuraavana vuorossa, sekä ylimääräisten puiden kantaminen takaisin varastoon. Tämän työn jälkeen opettajamme ilmoitti meille, että me kävelisimme takaisin prikaatiin. Matkaa olisi vain viisi kilometriä, mutta pienen eksymisen jälkeen matkaa olikin kertynyt seitsemän kilometriä.

Kävelymatkan jälkeen saimme hetken lepuuttaa jalkojamme ennen ensiapukoulutusta. Koulutuksessa opimme mm. tekemään painesiteen ja sitomaan murtuneen jalan. Ensiavun jälkeen saimme hieman vapaa-aikaa, kunnes oli aika mennä laittamaan teltat kuivumaan ja laskemaan, että kaikki tarvittavat välineet olisivat tallessa seuraavia käyttäjiä varten. Tämän jälkeen pääsimme jälleen ruokailemaan varusmies ravintolaan. Ennen ruokailua otimme yhteiskuvan ravintolan edessä.

Ruokailun jälkeen palasimme luokkahuoneeseen, jossa vaihdoimme päällemme omat vaatteemme ja pakkasimme armeijan varusteet reppuun palautusta varten. Varusteiden palautus sujui jouhevasti, kun kaikki tavarat oli järjestyksessä ja palautimme yhden tai kaksi varustetta kerrallaan.

Varusteiden palautuksen jälkeen haimme omat kassimme luokkahuoneesta ja suuntasimme kulkumme kohti sotilaskoti. Meillä oli noin puoli tuntia aikaa vierailla sotkun maukkaiden herkkujen keskellä. Herkuttelun keskellä saatoimme myös arvailla vaakunoita, jotka sijaitsivat sotilaskodin seinällä. Lähdimme kohti Loimaata noin puoli neljältä.

Kirjoittanut Maria Mahlamäki 3B

Itsenäisyyspäiväjuhla 2015

Perjantaina 4.12 koulussamme vietettiin Itsenäisyyspäiväjuhlaa ja Syksyn 2015 Ylioppilaat lakitettiin. Päivä lähti käyntiin kello 9 lipun nostolla. Suomen lipun salkoon nostivat lukion ykkösluokkalaiset Sofia Kuosa, Mikko Nurminen ja Jaakko Huitti. He myös kantoivat lipun juhlasaliin.  

Itse juhla aloitettiin perinteikkäästi klo 12.15 koulumme juhlasalissa lipun saapumisella ja yhteislaululla, jota säesti mainio lehtorimme Matti Mako. Tämän jälkeen lukion rehtori Hannu Lahti ja Lehtori Vesa Parttimaa lakittivat syksyn ylioppilaat. Työnsä loimaan lukiossa loppuun saattoivat: Mikael Toivonen, Kerttu Kouri, Valtteri Mäkelä, Andreas Romu, Sampo Ruohonen ja Carlo Kupila, jolle myönnettiin myös musiikin stipendi. Lakituksen jälkeen laulettiin Gaudeamus igitur ja  rehtorimme piti uunituoreille ylioppilaille puheen. Ylioppilaan puheen piti Carlo Kupila lyhyesti ja ytimekkäästi.

Juhlassamme palkittiin opinnoissaan hyvin menestyneitä oppilaita Heimolinnasäätiön Stipendeillä. Stipendin saivat: Kolmannen vuoden opiskelijoista: Hilkka Hännikäinen, Katri Jokiniemi, Vilma Kuusikorpi, Katariina Lammela ja Ellinoora Toivonen. Toisen vuoden opiskelijoista: Jessi Juurenheimo, Ellinoora Koivula, Salla Lindholm, Marika Nyberg, Ida Puolimatka, Konsta Seppälä ja ensimmäisen vuoden opiskelija Saku Huhti. Stipendejä oli jakamassa säätiön hallituksen puheenjohtaja Risto Jaakkola ja rehtori Hannu Lahti.



Upean musiikki esityksen meille tarjosi koulumme musiikki yhtye johon kuuluu: Laulajat Vanamo Kupila ja Peppi Mäkelä, kitaraa soitti Mikko Nurminen rumpuja itse lehtorimme Matti Mako, pianoa Carlo Kupila ja kaiken huipensi, kun juuri valmistunut Sampo Ruohonen, säesti musiikki esitystä viululla ja soitti myös näyttävän ja hienon soolon. Musiikki esitystä seurasi perinteinen Sotaveteraanien Vapauden viestin luovutus lukion 3.vuoden opiskelijoilta nuoremmille opiskelijoille. Viestin luovutti Teemu Tuomola ja Pilvi Pitkäranta ja sen vastaanottivat Laura Ahlqvist ja Antti Kaskiluoto. Juhla päättyi Maamme lauluun ja lipun poistumiseen. Juhla oli tänäkin vuonna näyttävä ja kaunis. Lavastuskurssilaiset olivat tehneet hienoa työtä koristeiden ja lavan taustan kanssa.



Salla-Maria Eskelinen 2A ja Alina Suonpää 2C