Lukion tehtävä on opettaa nuorille yleissivistäviä taitoja, joilla he tulevat pärjäämään tulevaisuudessa. Opiskelijoiden yleissivistys testataan YO-kirjoituksissa (ylioppilaskirjoituksissa), jotka sijoittuvat yleensä kolmannelle vuodelle. Vaikka tähän mahtavaan koitokseen on valmistauduttu kaksi vuotta, tulee monille yllätyksenä kuinka rankkaa se oikeasti on.
Itse kirjoitukset läpikäyneenä voin sanoa, että suurin koitos oli keväällä yhden viikon aikana. Varmaan jokaisen abin kauhu on koko viikko pelkkiä YO-kirjoituksia, mutta kyllä siitäkin selvitään hengissä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu lukemisen soluttaminen sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin. Itse jätin harrastukset viikolla kokonaan väliin ja keskityin lukemiseen.
Ensimmäisenä oli edessä äidinkielen esseekoe. Tämä ei sinänsä ole mikään suuri este minulle, mutta toisille se voi olla. En siis oikeastaan ollut lukenut äidinkieltä, vain kerrannut oikeinkirjoitusta siinä kaikki. Ongelma ei ollutkaan kirjoittaminen, vaan aiheen valinta. Monet abit, joiden kanssa puhuin, olivat sitä mieltä, että tehtävät olivat omituisia tai hankalia. Suurin pettymykseni oli, että kokeessa ei ollut novellitehtävää.
Äidinkielestä ei ehtinyt kunnolla toipua, kun oli jo aika sisäistää viimeiset tiedon murut yhteiskuntaopista. Ilta menikin jouhevasti muistiinpanoja lukiessa ja levätessä. Niin ja tietysti piti laittaa eväät valmiiksi. Koe oli yllättävänkin hankala, mutta siitäkin selvittiin ehjin nahoin. Ensimmäiset väsymyksen merkit kuitenkin esiintyivät jo kokeen jälkeen. Tilannetta ei helpottanut seuraavan päivän liikuntatunti, joka oli mukavasti spinniä. Siinähän se torstai-ilta mukavasti kuluikin selviytyessä treenistä ja valmistautuessa perjantain englannin YO-kokeeseen.
Englantia pitikin lukea hieman enemmän, mutta eihän sinne päähän jäänyt enää paljoakaan torstai-iltana. Onneksi olin aloittanut kertauksen jo aikaisemmin. Koe meni kuitenkin siedettävästi, vaikka se olikin odotettua haastavampi. Päästyäni pois salista ja lysähdettyäni ystävieni seuraan huomasin, kuinka väsynyt oikeasti olinkaan.
Onnekseni voin kuitenkin sanoa, että tällaisia viikkoja on (ainakin useimmilla meistä) vain yksi. Ja iloista on myös se, että kokeet eivät ole koskaan samanlaisia, joten teidän tulevien abien on ihan turha pelästyä, että mitä jos meidänkin YO-kokeet ovat kamalan vaikeita. Tuskin ovat ja vaikka olisivatkin, niin te kaikkihan olette aloittaneet kertauksen jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Vaikka olinkin valmistautunut kokeisiin jo kauan ennen viimeistä iltaa, oli kolme koetta samalla viikolla tuskaa! Aluksi ajattelin pyhittää koerumbaviikon vain ja ainoastaan lukemiselle, mutta sitten tajusin, että jo valmiiksi sekaisin oleva pääni räjähtäisi, jos en saisi lukemiselle vastapainoa. Siksi kävinkin myös teatteriharjoituksissa, joita oli koeviikolla ja sitä edeltävällä viikolla yhteensä viidet. Välillä lukemisen ja harkkojen välillä tasapainottelu tuntui liian vaikealta, mutta en olisi selvinnyt viikosta ilman päätä nollaavia harjoituksia. Otin välillä kirjat myös harkkoihin, mutta tajusin nopeasti, että en voi samaan aikaan keskittyä kumpaankin. Niinpä pidin lukemisen ja harjoittelemisen erillään toisistaan.
Toiset tekevät mahtavat lukusuunnitelmat, joiden mukaan viettävät koko lukuloman. Ajattelin tehdä itsekin niin, mutta sitten muistin, että enhän minä ikinä jaksa seurata mitään mahtavaa suunnitelmaa päivää pidempään, enkä siksi mitään suunnitelmaa ikinä tehnytkään. Luin aina silloin kun siltä tuntui. Välillä siis saatoin keskittyä jopa neljä tuntia putkeen pelkkään yhteiskuntaoppiin ja välillä heitin englannin kirjan turhautuneena seinään jo kymmenen minuutin lukemisen jälkeen.
Sitten koitti se odotettu ja pelätty viikko. Ensimmäisenä kirjoituspäivänä oli äidinkielen esseekoe. Siihen valmistauduin lukemalla kielioppiasiat läpi, sillä kokeessa ei ole tarkoitus tietää suomen kielen monimutkaisia lauserakenteita vaan kyseessä on enemmänkin henkistä kypsyyttä testaava koe. Kokeen aiheet olivat kuitenkin ihan kamalia! Suurin aika kokeesta meni aiheen valintaan ja esseen suunnitteluun. Mikään vaihtoehto kun ei tuntunut oikealta! Sain kuitenkin raapustettua esseen paperille ja yksi koe oli ohi, huh!
Juuri kun pääsi yhdestä kokeesta toinen oli jo aivan nurkan takana. Yhden päivän sai hengähdystaukoa, kun yhteiskuntaopin koe oli keskiviikkona. Koetta edeltävä ilta meni lukiessa, kun yritti saada vielä mieleen viimeiset tiedonjyvät ennen koettelemusta. Yhteiskuntaopin koe oli kuitenkin helpompi kuin äidinkielen.
Viimein koitti perjantai! Enää yksi koe ja se olisi siinä! Tämä oli kuitenkin minulle se haastavin. Kun sain koepaperin eteeni, jäin vain tuijottamaan sitä. Koe oli paljon vaikeamman tuntuinen, kuin preliminäärikoe! Sain kuitenkin kokeen tehtyä ja siitä jäi itselle ihan ok fiilis. Lopultakin tuskainen yo-koeviikko oli ohi!
Maria Mahlamäki 3B & Ella-Sofia Knaapi 3A
